Kauden viimeinen viikonloppu Alastaro 6-8.9

Kauden viimeinen ajorupeama olikin sitten alastarossa. Tapahtuma oli kolmipäiväinen ja sääennuste näytti lupaavalta, joten otin vapaata ja muutin pitkäksi viikonlopuksi alastaron varikolle :) Nyt kun parin edellisen reissun aikana kehitystä ja ajofiilistä on ollut hyvin, niin olin varma että jonku kymmenyksen ennätyksestä saan pois. Haaveena oli päästä jopa 1.25 puolelle. (ennätys 1.26.7)

Perjantai:

Leiri pystyyn aamulla ja sumun hälvenemisen odottelua. 12 setillä ensimmäistä kertaa radalle. Välitykset oli samat kuin kemoralla eli 15/46 ja eihän ne tuolla toiminut ollenkaan. Totutut vaihdepaikat ihan hukassa ja kahvilanmutkaan kone hyytyi täysin. Pääsuoralla vauhdit jäi alle 200 kun ei vain lähtenyt liikkeelle kakkosella. Kokeilin myös 1-vaihdetta, mutta ei se toiminut. jarrussa perä luisteli miten sattui ja avauksessa kampesi pystyyn väkisin. Liian lyhyt ykkönen tuossa. Setin paras aika 1.27.76 kuitenkin lupasi hyvää

Toiselle setille vaihdoin +2 taakse ja  kone heräsi henkiin eri tavalla. Keulasta vähensin esijännitystä myös 1,5 kierrosta. Nyt kulkua alkoi löytymään ja jokaisella kierroksella pääsuoralle sain vauhtia 202-205, eli "normaalisti". Ajo tuntui hyvältä vaikka linjat ei taas tuntuneet osuvan mitenkään. Edellisen alastaron jälkeen alustaa ruuvattu niin paljon, että geometria ihan erinlainen. Setin jälkeen ihmetys oli suuri kun setin HUONOIN aika oli 1.27.31 ja ennätys parani kertaheitolla  1.2s Lukemaan 1.25.49

Tässä vaiheessa oli jo viikonlopun tavoite täytetty ja tulokseen erittäin tyytyväinen. Loppupäivänä sitten ennätykset eivät parantuneet. Ajoin pitkiä settejä ja hieroin linjoja jne ja säätelin alustaa. Kierrosajat tuntuivat pysyvän pääosin 1.26 puolella aika tasaisesti.

Lauantai:

Päivä alkoi samalla sumulla, joten ajamaan pääsi taas vasta puolenpäivän aikaan. Lauantain pitkä ajopäivä ja huonosti nukuttu yö painoi, eikä ajamisesta oikein tullut mitään kun kroppa oli ihan jumissa. Pyörän päälle kampeaminen oli jo vaikeaa ja roikkuminen vaati aikamoista irvistelyä. Loppupäivää kohden alkoi pikkuhiljaa vetristymään ja ajo luonnistumaan, kunnes maguran jarrupääsylinteri antautui. kesken palmasin jarrun ruikkasi jarrunesteet silmille. Onneksi piti senverran painetta, että sain hiljennettyä ja pääsin varikolle ominavuin.

Illalla sitten pyörän purkua ja vakio pääsylinteri paikalleen.

Päivän aikana ajettiin myös YCC cupin päätöskilpailu. Niistä muutama kuva:

Aika-ajo
Lauantain kisa

Sunnuntai:

Nyt sain hyvin nukuttua ja lauantain kevyemmän ajopäivän jälkeen paikatkin oli vetreitä. Odotukset siis korkealla :)

Ensimmäinen setti meni jarruihin opetellessa taas. Jarrutuntuma oli täysin erinlainen ja vähän joutui jarrupaikkoja etsiä. Luotto alkoi kuitenkin löytymään ja 1.26 alkuisia alkoi loppusetissä tarttumaan kelloon.

Toiselle setille vaihdoin pitävämpää takarengasta ja uusi ennätys tuli taas. Nyt 1.24.85

Kari Luhtasen (superstock 600B) kanssa tutkittiin, että meillä päivän ajat aika samoja, mutta minä ajan 1. sektorin nopeampaa ja hän taas 3. sektorin. Päätettiin lähteä ajamaan peräkkäin ja vaihtaa kesken setin veturia. Tätä lähdettiin kokeilemaan kolmanteen settiin hyvin tuloksin. Ajelin alkusetin perässä ja sain pari pientä muutosta tehtyä viimeiselle sektorille. Kun pysyin perässä niin vaihdettiin sovitusti lennosta veturia niin yritin parhaani mukaan vetää omaa kovaa loppuajan. Varikolla puhelimesta selvisi, että lujaa mentiin. Ohitettavia oli paljon, mutta huonoinkin kierrosaika oli 1.25.93 ja uusi ennätys 1.23.95!

Sitten se homma alkoikin mennä pieleen. Seuraavalle setille lähdettiin samalla kaavalla. Ensimmäisellä kierroksella kaato 2.mutkassa ja punaisella lipulla pois. Näin että kuski ja mopo oli jo pystyssä, eli varmaan noudetaan nopeasti pois, joten ajoin portille odottelemaan radalle pääsyä.

Kun radalle päästiin, niin tiesin renkaiden jähtyneen ja ajelin pyöreämmillä linjoilla varovaisemmin alkuun, mutta eipä se auttanut. Liian kova avaus palmasin ulostulossa ja lopputulos tämä:

Mp-tuen systeemit toimi rutiinilla ja toiminta oli kyllä ammattitaitoista. Siinä vaiheessa kun ilmaa sain keuhkoihin oli jo lanssi paikalla ja niskatukea yms soviteltiin paikalleen. Itse shokissa en mitään kipuja tuntenut, mutta onneksi pidettiin paikallaan ja näin murtuneet luut pysyivät kaikki siististi oikeilla paikoillaan, eikä leikattavaksi tarvinut lähteä ollenkaan. Näissä se ammattitaito tulee viimeistään esiin...

Kauden ajot oli siis siinä ja matka jatkui lanssilla loimaan terveyskeskukseen tutkittavaksi. Onneksi kaverit hoitivat leirin purun ja auton pois varikolta, niin en tarvinut tuollaisiin asioihin keskittyä ollenkaan.

Mutta ajokausi oli tässä. Nyt kohti seuraavaa :)